Tunne siitä, että kuuluu joukkoon

Näin kehittämishankkeissa työskennelleenä on ollut varsin opettavaista viedä eteenpäin tavoitteellista hanketta ennen näkemättömän ja kokemattoman pandemian aikana. Hankkeen valmisteluvaiheessa jo tiesimme eri työllistymistilastojen valossa, että maahan muuttaneet naiset on haasteellinen kohderyhmä. Nyt pandemia aikaa vuoden elettyä voin sanoa että ennakkoon nimetyt riskit hankkeelle, esim tavoitetaanko naisia, on noussut potenssiin viisi. Meidän kohderyhmämme tiesi ennen meitä Covid19 asioista enemmän kuin me, sillä useat olivat jo kotimaistaan saaneet tietoa taudista ja sen vaikuttavuudesta. Jos olet joskus katsonut kolmansien maiden uutisia, niin ne ovat realistisempia kuin meidän uutisointi sekä kuviltaan että sanoiltaan. Kun Suomessa alkoi viime keväällä koronauutisointi ja ohjeistukset kohderyhmämme vetäytyivät koteihinsa peläten itsensä ja perheensä puolesta eikä osallistuminen ryhmässä työvalmennukseen ollut ehkä prioriteetti ykkösenä perheen äidin näkökulmasta. Toiveet työelämästä karkasivat kauemmaksi, sillä työllisyystilanne kokonaisuudessa koki muutoksia.

Työvalmentajien työ on ollut vahvaa kenttätyötä ja jalkautumista vielä paljon haasteellisimmissa olosuhteissa kuin ennakkoon arvelimme. Toiminnan aikana olemme saaneet edistettyä hankesuunnitelman mukaisia toimenpiteitä muokkaamalla niitä ajankohtaan sopivaksi varsin nopeillakin ajatuksilla. Ryhmävalmennuksen toimintamalli siirrettiin verkkoon ja kohdattiin osallistujia yksilöllisesti. Osallisuuden merkitys korostui ja sen vahvistaminen uusilla tavoilla nousi tärkeäksi. Naiset kertoivat meille, että osallisuus on tunne siitä että kuuluu joukkoon ja työpaikan työyhteisö olisi yksi tällainen joukko joka nimettiin. Kokemus osallisuudesta lisäsi omaa ja perheen hyvinvointia, turvallisuutta, uskoa tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin.

Yksi hankkeemme ennakkoon asetetuista pohdintakysymyksistä oli miksi maahan muuttanut ammattiin valmistuva nainen ei jostain syystä kuitenkaan työllisty tai miksi työllistymisen alussa tapahtuu jotain joka katkaiseen työssuhteen.

Olet ehkä tutustunutkin Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA Arviot -sarjaan, jossa eri kirjoittajat nostavat esille ajankohtaisia ideoita/näkökulmia keskusteluun. Helmikuun 2021 kirjoitus osui juuri meidän aiheeseemme ja osittain tuki myös niitä ajatuksia joita tässä ensimmäisen hankevuoden aikana olemme kohdanneet ja pohtineet sekä asiakaskohtaamisissa että sidosryhmien ja yritysmaailman kontakteissa.

Sanna Kurronen kirjoitti siinä maahanmuuttaneiden naisten loukusta ja toi esille heidän alhaisen työllisyysasteen ja siitä johtuvat kauaskantoiset negatiivisetkin vaikutukset yhteiskuntaan. Työttömyys heikentää naisten integroitumista yhteiskuntaan ja samalla rapauttaa julkisen talouden kantokykyä. Se mikä meidän tilanteen erottaa muista Pohjoismaista on, että meillä on käytössä laaja työttömyystuki ja kotihoidontuki. Tämä tulos nousi esille TEM 2020 julkaisussa Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019. Siinä Larjan artikkelissa tarkasteltiin maahanmuuttajanaisia työmarkkinoilla ja niiden ulkopuolella.

Esim. Ruotsissa ja Tanskassa 70% työvoimapolitiikan piirissä olevista osallistuu koulutukseen, työllistyvät palkkatuella tai ovat tuetussa työssä, niin vastaava luku Suomessa on 35%. Tämä kannustaakin ohjaamaan naisia nykyistä vahvemmin työelämään. Kielen opiskelu on yksi väylä työelämään. Hankkeen aikana tehty yhteistyö eri ammattioppilaitosten kanssa on vahvistanut tätä näkökulmaa ja olemme saaneet lainata opiskelijoita eri foorumeissa ja saaneet yhdessä keskustella teemoista mitä sitten kun valmistun ammattiin Suomessa ja mikä mietityttää työelämään siirtymisessä.

Tutkimukset vahvistavat, että äidin heikko työmarkkina-asema siirtyy eteenpäin heidän lapsilleen. 25-39 v Maahanmuuttajanaisilla työllisyysaste jää selkeästi ikäryhmänsä muita naisia alhaisemmaksi. Perhevapaat selittävät naisten ja miesten eroavuutta. Heikko työllisyys heijastuu myös toisen polven pärjäämiseen. Tutkimuksen mukaan työssä käyvä äiti nostaa tyttären työllisyysastetta peräti 16% verrattuna kokoaikaisen kotiäidin tyttäreen. Pojilla vastaava vaikutus on 4%. Tämä nousee esille erityisesti EU:n ulkopuolelta tulleiden maahanmuuttajien Euroopassa syntyneiden tyttöjen työllisyyteen. (OECD raportti eurooppalainen raportti.) Tätä ei voi sivuttaa erikoistapauksena, sillä jo joka seitsemäs lapsi Suomessa syntyy ulkomailla syntyneelle äidille (Tilastokeskus 2020).

Maahan muuttaneiden naisten työllisyyden nostaminen on tärkeää, sillä työssäkäynti lisää sosiaalista osallisuutta, parantaa integroitumista yhteiskuntaan ja kohentaa myös heidän lastensa tulevaa sosioekonomista asemaa. Ehkä nämä tutkimustulokset ovat tärkeä motivaatio jatkolle ja esille nostettavaksi eri yhteisöissä. “Työ ei syrji, koska se ei tiedä eikä sitä kiinnosta tekijänsä tausta. Meidän tulee jatkuvasti vaalia suvaitsevaisuutta ja toistemme erilaisuuden kunnioittamista” mainitsee EK:n johtava asiantuntija Vesa Rantahalvari ja arvoi haastattelussaan että monimuotoisuuden lisääminen vaatii asennemuutosta ja työperäisen maahanmuuton lisäämistä.

Me kaikki haluamme kuulua johonkin joukkoon elämämme aikana. Jalkautuvat työvalmentajat ovat SIIVET toiminnassa se linkki, joka auttaa naisia ja työyhteisöjä kohtaamaan, samalla luoden kulttuurisensitiivistä työelämäkulttuuria.

Blogikirjoittajana SIIVET-hankkeen hakepäällikkö ja Sateenkaari Koto ry:n kehittämispäällikkö Minna Maanpää.

Lähteet:

A.Kokkinen (toim.) Hyvinvointia työstä 2030 luvulla- skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Työterveyslaitos 2020. Ladattu: https://www.julkari.fi/handle/10024/140712.
18.3.2021 https://hyvatyo.ttl.fi/muutosvoimat/haastattelut/vesa-rantahalvari
18.3.2021 https://www.eva.fi/blog/2021/02/09/maahanmuuttajanaisten-loukku-eva-arvio/