Kielen ja kommunikaation merkitys poikkeusaikana

Olen vuoden alussa aloittanut opinnot Monikulttuurisuuden asiantuntijan erikoistumiskoulutuksessa. Koulutus on Turun Yliopiston ja Diakin yhdessä toteuttama opintokokonaisuus, jossa painotetaan työelämäyhteyttä sekä verkostoitumista. Vaikka koulutusta on takana vasta parisen kuukautta, on se herättänyt runsaasti ajatuksia kielen ja kommunikaation merkityksestä yhteiskunnassa sekä siitä, miten kieli määrittää elämämme puitteita. 

Kieli asettaa meidät eriarvoiseen asemaan, sillä se määrittää sen, miten paljon pystymme osallistumaan ympäröivän yhteiskunnan toimintaan. Jokainen varmasti on kokenut tilanteen, jossa on ulkomailla ollessaan jäänyt paitsi asioista siksi, ettei ole ymmärtänyt kieltä. Tämä esimerkki kuvastaa hyvin yksinkertaistetusti sitä, miten kieli vaikuttaa vaihtoehtoihimme. Vaikka Suomi on kaksikielinen maa, ovat suomenkielisten oikeudet vahvemmalla pohjalla kuin ruotsinkielisten. Tästä seuraa auttamattomasti se, että muun kielisillä oikeudet ovat vielä ruotsinkielisiäkin kapeammat. Vaikka kaikilla on oikeus käyttää omaa äidinkieltään, ei se kuitenkaan takaa automaattisesti oikeutta esimerkiksi maksuttomiin tulkkipalveluihin silloin, kun asia on vaikeaselkoinen ja tarvitaan apua. Oma asiansa on myös se, että ihmisen pitäisi myös itse olla tietoinen oikeuksistaan, jotta osaisi tarpeen tullen vaatia tiettyjä asioita. Kaikki vaatii tiedonhakua ja tiedonhaku taas vaatii kielellistä osaamista. Tällä tavalla muodostuu itseään toistava kehä, jota vastaan maahan muuttanut saa pahimmillaan taistella joka päivä. 

Suomessa on läsnä voimakas pärjäämisen kulttuuri, jossa arvostetaan itsenäisesti asiansa hoitavaa henkilöä. Tällainen aktiivinen ja oma-aloitteinen henkilö edustaa ihannekansalaista, joka todella on omaksunut suomalaiset arvot. Tämä yhteiskunnan tasolta tuleva vaatimus kohtaa kaikkia Suomessa eläviä, taustoista riippumatta. Vaikka suomalainen yhteiskunta pikkuhiljaa muuttuu, niin protestanttinen työetiikka vaikuttaa yhä ja kunnon kansalaisen täytyy tietyllä tavalla lunastaa paikkansa yhteiskunnan osana. Näin ollen myös maahan muuttaneilta odotetaan nopeasti itsenäistä toimintaa ja tiedonhakua, vaikka nämä vaatimukset eivät ole välttämättä kovin reiluja lähtökohdat huomioon ottaen. Korona-aika on vienyt kohtaamiset minimiin, minkä vuoksi jo aiemmin heikossa asemassa olleet ovat saattaneet jäädä entistä enemmän yksin ja ilman apua. Tämän vuoksi vaatimus itsenäisyydestä on entistä epäreilumpi. 

Nyt pandemian jyllätessä kielen ja kommunikaation merkitys on todella korostunut entisestään. Kun uutisoitiin eri alueilla korona-viruksen leviävän erityisesti maahan muuttaneiden keskuudessa, oli monella syyttävä sormi jo ojossa aivan kuin kyse olisi pelkästä välinpitämättömyydestä sääntöjä kohtaan. Mietitään kuitenkin hetki yllä mainitsemaani esimerkkiä ulkomailla olosta. Vaikka haluaisit noudattaa viranomaisten ohjeita ja toimia vastuullisesti, niin tehtävä muuttuu huomattavan vaikeaksi, jos kivuttavana on kielimuuri. Monet Suomessa asuvat maahan muuttaneet ovatkin aktiivisesti seuranneet oman kotimaansa uutisointia pandemiasta, sillä omalla äidinkielellä asiat on helpompi ymmärtää ja tietoväylät ovat entuudestaan tuttuja, eli helposti löydettävissä. Eri mailla on kuitenkin erilaiset lähestymistavat pandemiaan ja niissä noudatetaan eri säädöksiä, jolloin yhdessä maassa annettu ohjeistus ei välttämättä pädekään toisessa maassa. Tämä on saattanut johtaa tilanteisiin, joissa maahan muuttanut henkilö on toiminut vastoin Suomessa vallitsevia ohjeistuksia, vaikka on vilpittömästi halunnut toimia oikein. 

Toki tartuntojen määrien taakse kätkeytyy paljon muutakin, kuten etätyöskentelyn mahdollisuuksien vähyys sekä asumisolosuhteet, mutta kielen merkityksen erityinen huomioiminen viestinnässä olisi ensisijaisen tärkeää. Ohjeita olisi hyvä kääntää useille kielille ja niiden tulisi olla helposti saatavilla. Vaikka laki ei erikseen määräisi velvollisuutta monikieliseen viestintään, tulisi sitä hyödyntää aktiivisesti. Eriarvoistaminen ei hyödytä ketään, vaan syyttelyn sijaan tulisikin keskittyä sujuvaan kommunikaatioon, jotta kaikilla olisi mahdollisimman samat lähtökohdat tässä yhteisessä taistelussa koronaa vastaan.

Blogikirjoittajana projektipäällikkö Nina Miido Salon kaupungilta Matka-hankkeesta