Askeleita ja esteitä suomalaiseen työelämään

Jätän nyt haikein mielin taakseni Sateenkaari Koto ry:n ihanan työyhteisön ja SIIVET-hankkeen mukavat asiakkaat, sillä olen siirtymässä toisiin tehtäviin. Olen oppinut tämän vuoden aikana tosi paljon eri kulttuureista ja tavoista toimia, mutta samalla huomannut, kuinka niin monet asiat yhdistävät meitä riippumatta siitä, missä päin maapalloa olemme sattuneet syntymään. 

Maahan muuttaneiden naisten ja erityisesti äitien työllistymiseen vaikuttavat asiat ovat monin tavoin samoja kuin kantasuomalaisten. Pikkulasten äitien mielessä on, miten lapsi pärjää hoitopaikassa ja kuinka aikaisin hänet on sinne vietävä, että itse ehtii töihin. Työpaikat, joita maahan muuttaneille naisille tarjotaan, ovat usein matalapalkka-aloilla, joten esimerkiksi auton ostamisesta työmatkoja varten on turha unelmoida. Tällöin lapsen päivähoitopäivä voi alkaa tosi aikaisin, jos työmatkaan pitää käyttää vaikka kahta linja-autoa. Esimerkiksi siivousalalla tarjotaan yleisesti klo 6 aamulla alkavia työvuoroja, jolloin niihin ehtiäkseen äidin pitäisi viedä lapsensa hoitoon ennen viittä, mikä on käytännössä mahdotonta. Aikaisten tai myöhäisten työvuorojen yhdistäminen yksinhuoltajuuteen aiheuttaa samat ongelmat niin maahanmuuttajaäideille kuin kantasuomalaisille äideillekin. Pieniä lapsia ei voi jättää keskenään ja monilla perheillä ei myöskään tunnu olevan toimivia läheisverkostoja, joilta voisi saada lastenhoitoapua.

Maahan muuttaneiden naisten työllistymistä estää monessa tapauksessa myös se, että he eivät ymmärretä, miten työmarkkinat Suomessa toimivat. Usean kymmenen työpaikan hakemista vierastetaan ja monet luovuttavat, kun muutama ensimmäinen hakemus ei satu tärppäämään. Samoin osalla työnhakijoista on epämääräinen kuva siitä, millaisia työpaikkoja voi omalla koulutuksella tai kokemuksella hakea. SIIVET-hankkeen työvalmentajan tehtävänä on ollut mm. oikoa väärinkäsityksiä ja ohjata oikeaan suuntaan, mutta välillä on tuntunut, että tehtävä on liian suuri yhdelle ihmiselle. Yleistä työmarkkinatietoutta pitäisi sisällyttää paljon enemmän kaikkeen koulutukseen ja neuvontaan, mitä maahanmuuttajille annetaan. Ei voida ajatella, että esimerkiksi kotoutumiskoulutuksessa on kerran käyty läpi opintojakso, jonka aiheena on Suomen työmarkkinat ja se sitten riittäisi. Työmarkkinoiden toimintaa, sinne hakeutumista ja töissä olemista pitää käydä läpi joka koulutuksessa ja infossa ja aina uudelleen. On selvää, että jos tulee maasta, jonka yhteiskunnan toiminta on aivan erilaista kuin Suomessa, niin ihan pieni infopläjäys ei riitä. Myös jokaisen maahanmuuttajien kanssa työskentelevän virkailijan pitää muistaa velvollisuutensa kertoa ymmärrettävästi työelämään liittyvistä kiemuroista, jotka koskettavat asiakasta.

Kolmas työllistymistä estävä asia on valitettavasti osaltaan vielä työpaikkojen asenteet maahanmuuttajia kohtaan. Jos omistaja tai johtaja on myötämielinen kokeilemaan uutta työntekijää, joka on kotoisin jostain muualta, niin muut työntekijät voivat pistää hanttiin. Toisaalta työvoimapulan johtoaloilla hoito- ja hoiva-alalla, puhtaanapidossa sekä hotelli- ja ravintola-alalla maahan muuttaneet työntekijät ovat  jokapäiväinen näky. Päiväkodit, hoitolaitokset ja ravintolat eivät enää pyöri ilman osaavia hoitajia, avustajia, siistijöitä, keittiötyöntekijöitä ja tarjoilijoita. Työpaikan monimuotoisuus tuo mukanaan uusia innovaatioita ja lisää luovuutta, tarjoaa mahdollisuuden uusien palveluiden tuottamiseen  ja henkilöstön osaaminen on rikkaampaa. Samalla maahan muuttaneet ihmiset pääsevät osaksi yhteisöjä ja suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi.

Yhteen hiileen puhaltamista tarvitaan sekä työnantajilta että työnhakijoilta. Työolosuhteita voi muokata yksilöllisempään suuntaan esimerkiksi miettimällä, voiko työn aloittaa eri aikaan tai voiko työtä jakaa uudella tavalla. Samoin kimppakuljetuksia voi miettiä työpaikoille, joihin ei ole toimivaa julkista liikennettä. Työnhakijan pitää olla rohkea ja hakea paikkoja sitkeästi, sillä työpaikkaa ei yleensä onnistu saamaan ensimmäisellä yrittämisellä. Tietoa maahanmuuttajille suomalaisen työelämän toiminnasta pitää jakaa aktiivisesti ja monella eri kanavalla ja ymmärtää työpaikoilla, että meille itsestään selvät asiat eivät aina ole selviä kaikille työyhteisössä.

Kaunista loppukesää toivottaen

Teija Leppämäki, työvalmentaja